Tämä Lada taitaa olla tuttu suurimmalle osalle Suomen autoharrastajista. Some-sensaatioksi nousseen auton ympärille on muodostunut monituhatpäinen harrastajayhteisö, ja autoa on voinut parilla viime kaudella bongata ahkerasti eri tapahtumissa.
Marko Tapaninen meni ja vaihtoi veljensä entisen Micran päikseen ruosteiseen Ladaan, jonka leima oli ummessa. Tarkoitus oli tehdä pientä perusjumppaa ja hommata se leima, eli vaihtaa muutama nivel ja pusla, ja korjata heikko käynti. Kaikki alustan osat ja Samarasta napattu kaasari vaihdettiin vesisateessa jäisellä sorakentällä, joten projekti alkoi hyvin neuvostoliittolaisessa hengessä. Vakio 1.2-litrainen vaihtui seuraavaksi 1.6-litraiseen, joten nopeastihan ne suunnitelmat menivät uusiksi.
Kauas on tultu siitä, mitä insinöörit Ladan tehtaalla pitivät täydellisyyden huipentumana. Ruosteiset takapellit saivat laikkalähdön ja tilalle soviteltiin Ukrainasta tilatut uudet pellit. Uudet ovet löytyivät kanssaharrastajalta, joskin ne olivat 2106-mallista. Projekti on vaatinut paljon, sillä rälläkän laikkoja on mennyt lukematon määrä, ja hitsilankaa on mennyt yli 25kg. Ultraharvinaiset, kolmeosaiset Graku Comp 2 -vanteet löysivät tiensä taakse, ja Saksasta löytyi lähes sopivat lipatkin niille. Edessä pyörivät niin ikään harvinaiset Compomotive CX:t.
Mataluudesta ei saa selvää käsitystä kuvien perusteella, mutta jonkinlaisen mielikuvan saanee siitä, että peräkontin kulma on polven korkeudella. Sekä moottoria että voimansiirtoa on siirretty neljä senttiä ylöspäin ja lattiaakin on nostettu kolme senttimetriä tuolle tasolle pääsemiseksi. Ilma-alustaa autosta ei löydy, vaikka niin voisi äkkiä luulla, vaan rautajousilla mennään. Kattoa on chopattu neljä senttiä, mikä luo perverssin vaikutelman sopusuhtaisuudesta. Autoon istuminen on kuulemma kuin menisi pöydän alle istumaan. Lisätilaa kaariin on luotu nostamalla sisälokarit takaa puoleen väliin kylkeä sekä omintakeisesti taka-akselia kaventamalla.
Vakiomoottorista ei ollut mihinkään, joten 1600cc isolohko piristeltynä oli seuraava looginen askel. Kumikin palaa iloisesti, kun 90hv pyörittää takarenkaita. Kantta Marko on kairannut itse avarammaksi, ja hengityksen helpottamiseksi asennettiin 289-asteinen nokka-akseli. Pakosarjaksi valikoitui tulipeltimuutoksen vaatima VFTS-tyyppinen sarja. Jalkatila vaati pieniä leikkaustoimenpiteitä kardaanitunnelin vierestä, jotta pakosarja mahtui paikalleen. Vaakaimuiset tuplakaasarit ovat DHLA40-malliset. Kuvassa nykyinen 1.5l 16v.
Choppausta lukuunottamatta alkuperäinen lookki on pyritty säilyttämään, ja lukuisista muutoksista huolimatta siinä on onnistuttukin erinomaisesti. Mitä nyt Renault Twingon rättikatto on asennettu luomaan lisää pääntilaa. Choppauksen idea syntyi työkaverien yllytyksen seurauksena. Kuttilan Lasi toimitti yläreunastaan neljä senttiä matalammat lasit, ja pilareista leikattiin vastaavasti neljän sentin siivut. Kattoverhoilutkin piti laittaa tietysti uusiksi, ja niistä huolehti SH-Verhoilun Sari Hentilä.
Ei löydy alkuperäistä tavaraa sisustakaan, vaikka Neuvosto-look onkin vahvasti läsnä. Osat on haalittu kyllä Ladan katalogista, mutta esimerkiksi kojelauta on 2106-mallista. Ylelliset paremman väen penkit ovat vuodelta 1976, ja puolestaan 2101-mallista peräisin. Aikaa projektiin meni yhteensä pari vuotta, sisältäen pidemmän sairasloman ja muutaman tallimuuton. Rälläkkä laulaa pajalla yhä, vaikka projekti onkin tavallaan valmis: Kombi-mallinen nappisilmä-Lada ja DX Corolla odottavat innokkaasti vuoroaan, mutta sitä ennen tarinan sankari-Lada käy Saksassa vierailulla Tuning World Bodenseessa, jonne valmistautuminen onkin jo aloitettu.
SPECS:
CAR:
Lada 1200L 1989
ENGINE:
1.5l 16v moottori, moottoria nostettu 4cm, itse tehty 4-1 -pakosarja, AtEcu v3 -moottorinohjaus, itse tehty akryylinen imuputki
POWERTRAIN:
Voimansiirtoa nostettu 4cm, Valeon kytkin, paineasetelema ja laakeri, CNC-vauhtipyörä, viisivaihteinen vaihdelaatikko, Torsen-lukko 3.9-välityksellä, 2cm puoleltaan kavennettu perä
SUSPENSION:
Stinger Sport putkitukivarret edessä, Mercedes-Benz jouset, Toyota Hiacen iskarit, takana tukivarret uretaanipuslilla, säädettävä panhard-tanko, VW Golf MK2:n hammastanko-ohjaus
BRAKES:
Uusitut vakiojarrut
WHEELS:
Edessä Compomotive CX 8×13”, takana kolmeosaiset Graku Comp 2 9×13”, keskiöt kunnostettu: 5.5” takakehät ja 3.5” ulkokehät
TIRES:
Edessä 145/60R13 ja takana 175/50R13
EXTERIOR:
Kattoa chopattu 4cm, lattiapalkkeja nostettu 3cm, pellit uusittu etulokareita ja luukkuja vaille kaikkialta, 2101 takavalot, 2101 etupuskuri, Fiat takapuskuri, 2101-mallin maski vuodelta 1973, Renault Twingon rättikatto
INTERIOR AND ICE:
Puuratti, PLX laajakaistalambda, 2101 penkit vuodelta 1976, 2106 kojelauta, mustat ovipahvit ja hattuhylly, SH-Verhoilun tekemä sisäkatto, Bluetooth-peltorit
NUMBERS:
90hv ja 128Nm (vakiona 59hv ja 87Nm)
NEXT ON THIS PROJECT:
Uusi kireähkö vaparimoottori toisesta samanlaisesta 1.5l 16v koneesta, ITB-imusarja, 48mm läppärungot, isovenakansi portattuna, jyrkät nokat. Bensapuolelle luvassa myös pientä muutosta. SP Leinosen väyläsähköt, sisustaan lattiamatto sekä kontin viimeistely.
THANKS:
Isä, Äiti, Sari (♥), veli-Mika, Kiuruveden Autotarvike, Kiuruveden Osapalvelu, Metallisorvaamo Pasi Vartiainen, Tavaratalo Viljo, Iisalmen Moottorikoneistus, Jari Kämäräinen, Mika Salminen, Tuomo Rantonen, Teemu Karhunen, Antti Pyrrö, Jere Matikainen, Joel Kuronen, Mika Niiranen, Anssi Nuutinen, Pyry Suvanne, Markus Mehtonen, Simo Tarvainen, Joona Piippo, Tuomas Rantonen, Markus Kurki, Teemu-Petteri Remes, Markus Tuomaala, Niko Kauranen, Mika Salminen, Janne Hanhela + monet, monet muut. Iso kiitos kaikille mukana olleille, pienikin apu on ollut tarpeen!